Naiset, feminismi ja oletukset

Nykyään moni mies on vahvasti sitä mieltä, että naisilla kyllä on tasa-arvo, ja ettei enää tänä päivänä feminismiä tarvita. Vaikka palkoissa edelleen on eroja, ja naistentauteja ei olla kaikkia todellakaan tutkittu riittävästi, jotta niitä voitaisiin diagnosoida helpommin ja mikä parempaa, hoidettua. Ja monilla miehillä on edelleen vanha käsitys siitä, että naiset olisivat vain kodinhengettäriä, joilla ei ole muuta elämää kuin pitää koti kunnossa ja mies tyytyväisenä. Ja sitten ihmetellään, kun naiset ovat eri mieltä tuosta, ja sitten aletaan myös syyttämään heitä syntyvyyden laskusta ja milloin mistäkin, jotta he eivät keskittyisi niin paljon siihen, mitä heistä ajatellaan tai kohdellaan. Kuulostaako tuo tasa-arvolta? Ei minunkaan mielestäni.

Kauan ennen kuin edes puhuttiin mistään kristinuskosta, naisilla oli yllättävänkin tasa-arvoinen asema yhteiskunnissa. Vaikkakaan naiset eivät olleet juurikaan usein poliittisesti korkeissa asemissa, tai muutenkaan paljoa käymään kodin ulkopuolella, heitä sentään kunnioitettiin naisina. Sitten tuli kristinusko, ja naiset tässä kohtaa enemmän tai vähemmän lyötiin nyrkin ja hellan väliin, jossa heitä pidettiin vuosisatoja. Sitten ajan saatossa kasvoi feminismiliike, jonka tarkoitus oli saada naisille kaikki samat edut, kuin mitä miehillä oli. Ei sen enempää. Muttei vähempääkään. Ja se oli iso askel parempaan suuntaan tasa-arvon kannalta, ja nykyään asiat ovat suhteellisen hyvin, eikö niin? Ei. Sillä monessa asiassa miehet ovat edelleen etuasemassa, ja ehkä yksi pöyristyttävimmistä on terveydenhuolto. 

Monet naisten taudit ovat edelleen vailla kattavia tutkimuksia, jotta niitä voitaisiin parantaa, kuten esimerkiksi vulvodyniaan ei ole järkevää parantavaa hoitoa, ja sen tunnistaminen vaatii lääkärin, joka ensinnäkin osaa tunnistaa kyseisen taudin potilaalta, moni lääkäri näes laittaa kyseisen taudin naisen hormonien tai stressin piikkiin. Kyllä, naisilla hormonit vaikuttavat yllättävänkin moneen asiaan, mutta ei nekään ole aina ainakaan kokonaan syypäänä. Ja stressi vaikuttaa hormonitasapainoon, joten totta kai sekin voi aiheuttaa vaikka minkälaisia ongelmia. Ja mitä ehkäisyyn tulee, se on lähes aina naisen kontolla, ja mitä heille annetaan ehkäisynä, jos mies ei halua käyttää kumia, mikä on erittäin yleistä, on tietysti lisää hormoneita, jotka voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita, kuivuutta alapäässä ja mikä parasta, haluttomuutta seksiin. Siinähän onkin erittäin paljon järkeä, ei haluta käyttää kumia, joten jotta voidaan harrastaa seksiä ilman, että tarvitsee pelätä raskaaksi tulemista, on hormonit, jotka saavat naisen haluttomaksi seksiin. Ja sitten jos ei oteta tuota ehkäisyä ollenkaan, niin hupsista, kävi vahinko, ja mitäs sitten, ei haluta lasta, joten jälkiehkäisy, sehän on vain pilleri… Joka on täynnä hormoneita, ja monilla naisilla laittaa elimistön ja jopa pään sekaisin päivien ajaksi. 

Ja sitten on tämä aborttikysymys… Jostain syystä moni on edelleen sitä mieltä, että naiset eivät saa tehdä aborttia, koska se on ”murha”. Sillä lapsenalulla, joka on muutaman viikon ollut naisen sisässä, olisi siis enemmän oikeuksia kuin mitä naisella, jonka sisässä tuo se on. Vaikka vielä siinä vaiheessa, kun abortteja vielä tehdään nykysuomessa, on vain pieni solumöykky, jolle ei ole muodostunut aivoja. Ja abortteja tehdään usein raiskausten jälkeen, niin sehän olisi kivaa, kantaa yhdeksän kuukautta sisässään lasta sellaiselle ihmiselle, joka pakotti sinut yhdyntään. Koska synnytyshän ei ole mikään kivulias prosessi, jos ei oteta huomioon supistuksia, jotka saattavat hyvinkin saada naisen oksentamaan kivusta, tai sitten itse synnytys, jossa naiselta väliliha voi revetä, ja jos jotain verenvuotoa ei huomata ajoissa, voi nainen hyvinkin kuolla siihen, joskin se on nykylääketieteen ansiosta ja varsinkin sairaalaoloissa harvinaista. Ja tämä kaikki vain siksi, että miehet ja miesten aivopesemät naiset ovat päättämässä naisten asioista.

Ja sitten mitä tulee syntyvyyden laskuun, niin ei ole tullut sitten mieleen sellaiset seikat, että useimmat naiset eivät halua vain saada lapsia, vaan perheen. Mutta kuinka ollakaan, moni mies ei ole valmis sitoutumaan parisuhteeseen, niin miten naisen pitäisi tehdä lapsi, jos ei ole varmuutta, että mies pysyy vierellä. Tai sitten vaikka olisikin parisuhde, niin lapsiperheiden tukia on laskettu niin, ettei monilla ole varaa elättää lasta kunnolla. Ja sitten kun vielä moni nainen haluaa nykyään oikeasti panostaa omaan uraansa ennen kuin perustaa perheen, niin eivät he halua laittaa uraansa useaksi vuodeksi sivuun sen takia, koska valtio haluaa lisää lapsia Suomeen. Koska naisillahan ei saisi olla työuraa.

Mutta omasta mielestäni yksi törkeimmistä asioista on se, miten naisia kohdellaan. Syytetään siitä, kun ei ole pitänyt miestään tyytyväisenä, joten mies teki oikein, kun kävi pettämässä kuukausi synnytyksen jälkeen ”pihtaavaa” naistaan. Oletetaan, että kyllä ne pyykit peseytyvät ja ruoka tekeytyy, vaikka nainen olisi parisuhteessa se, joka käy töissä. Näitä tarinoita on erittäin paljon, ja vaikkei valtaosissa parisuhteissa tilanne ole lähellekään näin paha, niin silti se monesti on niin, että kodinhoito ja varsinkin lastenhoito olisi lähes kokonaan naisen vastuulla. Ja sitten kun nainen on tehnyt kotona ruuan, hoitanut lapsia koko päivän, pessyt pyykkiä ja siivonnut, ihmetellään että miksi nainen ei ole halukas seksiin, kun hän on vain ollut kotona koko päivän. (Pro-tip: Nainen olisi varmasti paljon halukkaammalla päällä, jos hänen ei tarvitsisi yksin tehdä tuota kaikkea.)  

Ja sitten moni mies valittaa siitä, kun nainen haluaa huomiota. Paljon huomiota. Se nyt vain sattuu olemaan moniin naisiin integroitu ominaisuus, ei tiedetä mistä se johtuu, (koska ei olla tätäkään tutkittu tarpeeksi, koska eihän naisten asiat tutkijoita kiinnosta) mutta se nyt sattuu vain olemaan niin. Miten sitten suhtautua siihen? Antakaa sitä huomioita. Koska se pitää naisen tyytyväisempänä kuin se, että tuot hänelle kukkapuskan tai suklaata. Ainakin jos suhde on terve. Jos nainen ensin haluaa paljon huomiota, et anna sitä pitkään aikaan, jätät naisen huomioimatta, niin sitten nainen hakee sen huomion muualta. (Naapurilta, postinjakajalta, tai joltain satunnaiselta tyypiltä, jonka mukaan hän lähti baarissa…) Eli monesti, jos nainen pettää, siinä usein on syynä se, että hän ei saa omalta kumppaniltaan tarpeeksi huomiota. Tämänkin olisi monesti voinut välttää antamalla halauksia, pusuja, suudelmia tai vaikkapa auttaa häntä kotiaskareissa, jotta voisitte viettää enemmän aikaa yhdessä. Ei tämä tietenkään aina toimi näin, sillä jokainen suhde on yksilöllinen, ja kaikki ihmiset ovat erilaisia, mutta kuitenkin, erittäin kokeilunarvoinen asia, jos oikeasti haluaa sitä suhdetta. (Toinen pro-tip: Moni parisuhteen ongelma ratkeaa puhumalla. Jos jokin vaivaa jompaakumpaa osapuolta, keskustelkaa asiasta saman tien, kun vain on tilaisuus, älkääkä jättäkö asiaa mytimään.)

Mutta sitten on myös monien miesten erikoinen asenne naisia kohtaan: Halutaan nuori nainen, joka on neitsyt, mutta kuitenkin osaa kaikki temput sängyssä. Koska sehän käy järkeen. Pornostahan sen voi oppia tuosta vain. Mutta jos nainen on kokenut sängyssä, niin sitten hän on huora, vaikka petikumppaneita olisi ollut vähemmän kuin mitä itsellä. Ja sitten monille miehille naiset ovat vain luku. Pitää olla ollut mahdollisimman monen naisen kanssa sängyssä, että voi sanoa kavereilleen olevansa kova jätkä. Vaikka naisten silmissä tuo saa sinut näyttämään vain sialta, ellei satu olemaan useamman promillen huuruisia laseja silmillä. Ja sitten vielä se, että moni mies vain olettaa, että jos he tarjoavat naiselle drinkin tai kaksi, se velvoittaisi heidät heidän mukaansa.

Eiköhän tässä ole ihan tarpeeksi paasausta valkoihoiselta, lihaa syövältä heteromieheltä, eli monien ”feministien” ”pahimmalta viholliselta”.

Onko sekunnit henkien arvoisia?

Tämä kysymys tulee minulle usein mieleen kun olen tien päällä. Monta kertaa näen ihmisten tekevän aivan hulluja ohituksia, ilman sen ihmeempää syytä, kuin että täytyy päästä ohi, koska edellä oleva "hidastelee" tai "en minä voi uuden bemarini kanssa mennä minkään ranskalaisen auton perässä" jne. Monta kertaa on vastaantulijat joutuneet jarruttelemaan, että nämä idiootit pääsevät ohi, ja itsekkin olen pari kertaa meinannut saada auton tuulilasista sisään kun näitä ohituksia tehdään. Ja edelleen, mitä ne tällä ohituksellaan saavuttaa? He ovat sillä muutaman sekunnin nopeammin kotona/työpaikalla/kaupoilla/juna-asemalla tai jossain muualla. Jos on niin kiire, niin miksei lähdetty aiemmin liikenteeseen? Pitikö jäädä katsomaan Facebookista hassu kuva tai YouTubesta kissavideo ennen lähtöä?

Ohitus olisi ymmärrettävää, jos edelläoleva oikeasti ajaa tyyliin kuuttakymppiä kahdeksankympin alueella, mutta minut on monia kertoja ohitettu tien päällä, kun olen itse ajanut yhdeksääkymppiä kahdeksankympin alueella. Mistä se johtui? Oliko farmarini liian rumaa katseltavaa takaapäin? Vai eikö voitu sietää ajatusta vanhemmasta farmariautosta oman "uudenkarhean" audin/bemarin/volvon edessä? Monta kertaa nämä ohitukset ovat vaan aiheuttaneet sen, että ne ovat päässeet vain tosiaan minusta ohi, ja sitten jääneet junnaamaan siihen eteen samaiseen letkaan, missä itsekkin olin. Ja monta kertaa nämä ohitukset ovat vaarantaneet muun liikenteen, ja kysyn edelleen, minkä takia? Kuinka kiire täytyy olla, että muutaman sekunnin aikasäästön takia pitää leikkiä ihmishengillä, mukaanlukien omalla? Eikö nämä ohittelijat piittaa omasta turvallisuudesta tien päällä? Onko heille muiden turvallisuus tien päällä yhdentekevää? Eikö nämä kuljettajat ollenkaan välitä, että he voivat teoillaan pysyvästi aiheuttaa vammoja itselleen ja muille, tai jopa tappaa itsensä JA/TAI muita.

Oli yksikin kerta, kun jäisellä tiellä bemari päätti ohittaa minut, ja sitten lähti luistelemaan ja lopulta päätyi penkkaan. Pysäytin autoni, ja olin menossa katsomaan, että onko kuskilla kaikki hyvin, niin tämä vain peruutti pois penkasta ja jatkoi matkaansa. Oppiko tästäkään mitään? Tuskimpa. Koska oli liukasta, totta kai autot luistelee liukkaalla säällä. Mitä sitten että meinasi aiheuttaa kolarin, kun ei tullut kolaria.

Itsekeskeisyys ratin takana

Tämä on myös ongelma, johon olen törmännyt usein tien päällä. Ei vilkuteta kiertoliittymässä, koska eihän muiden tarvitse tietää, mihin minä menen. Tai sitten ei päästetä ohitse, jos itse ajetaan kahdeksaakymppiä satasen aluella, ja jos joku meinaa ohi niin sitten kiihdytetään sataseen ihan vain kiusantekona. Tai sitten kiilataan kolmion takaa eteen koska MINUN täytyy päästä NYT kulkemaan, vaikka siellä olisi rekka tulossa. Aina vaan keskitytään siihen, että kunhan vain itse pääsee mahdollisimman nopeasti perille, eikä välitetä mitään muusta liikenteestä, vaikka liikenteessä olisi hyvä, jos kaikki pitäisi huolen, että tien päällä olisi turvallista kaikilla. Pidettäisiin ne turvavälit, ei tehtäisi noita edellä mainittuja hulluja ohituksia, ei kiilata eteen ja ennen kaikkea ei aiheuteta vaaraa turhaan katsomalla kännykästä jotain hauskaa meemiä, minkä kaveri laittoi whatsapissa. Näillä yksinkertaisilla asioilla vältettäisiin monta täysin turhaa kolaria, mutta mitä sillä on väliä, kunhan MINÄ kerkiän kotiin katsomaan salkkareita. Tai jotain muuta hömppää.


En ymmärrä, mihin monilta ihmisiltä katoaa järki auton rattiin mentäessä. Itsellänikin on rattiraivo, kun on monta kertaa törttöilty minun nähden tien päällä, mutta en siltikään, vaikka kuinka olisin raivoissani, ole aiheuttanut muille vaaraa liikenteessä sillä pidän kuitenkin sen verran järkeä päässä etten lähde tekemään mitään, josta voisi aiheutua jotain peruuttamatonta. Itselleni tien päällä on tärkeämpää päästä turvallisesti perille kuin ajoissa, ja siitä pidän kiinni. Pelisilmää tottakai saa ja pitää olla tien päällä, mutta järki ennen kaikkea käteen. Se voi pelastaa henkiä. Salkkareista tulee uusinnat, elämästä ei.